Nekun pennut muuttivat meille viikonloppuna. Tässä esittelyt kakaroista lyhyesti :)

Ensimmäisenä poika Lassi eli Kamunkorven Laiska Lassi. Lassi ei todellakaan ole laiska :D Se on aivan valloittava persoona täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Poikien tavoin kiinnostunut kaikesta liikkuvasta, kuten palloista, pyöristä ja autoista (toistaiseksi ainakin vielä lasten leikki sellaisista). Lassista joku saisi mainion harrastuskoiran. Mun ihan ehdoton suosikki koko pentueesta :)

Lassi vauhdissa

Tyypillinen ilme. Kuvan ottamisen jälkeen Lassi hyppäsi kulmassa näkyvään lasten leikkitraktorin peräkärryyn ja oli ihan onnessaan kun Lauri tönäili kärryä nurtsilla :)

Sitten tytöt:

Tässä on Kamunkorven Loisto Lyyli. Lyyli on pullea töppöjalka, jonka menoa välillä haittaa liian suuri maha :D Kuten seuraavassa kuvassa:

Lyyli, kuten muutkin pennut, rakastavat lapsia.

Tämä on Kamunkorven Laiha Lissu. Lissu Potter, kuten joku (?) oli Lissun nimennyt päässä olevan salaman takia, on porukan itsenäisin tutkimusmatkaaja. Siinä missä muut pennut pörräävät porukoissa, Lissu löytyy terassin alta, talon takaa tai marjapuskasta.

Lissu, omien teidensä kulkija.

Lissu koittaa ajaa traktorilla.

Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä Lempi, Kamunkorven Leiskuva Lempi. Lempi on ihana. Lempi rakastaa kaikkea ja kaikkia. Lempi rakastaa ihmisiä ja toisia koiria. Lempi on aina iloinen ja häntä heiluu koko ajan kun se on hereillä. Lempi on siellä missä tapahtuu ja mieluiten pussailemassa. Lempin suuri rakkaus on Krissen australianpaimenkoira Korppu, jota se rakastaa varauksetta. Meillä se lähestyy Rohmua flirttailevin elkein, mutta en oo vielä uskaltanut päästää Rohmua painimaan. Ei sillä etteikö Rohmu rakastaisi takaisin, se vaan saattaa olla vähän turhankin raju :)

Lempikin juoksee kovaa :)

Lisää kuvia täällä.

Elvan pennutkin voivat hyvin. Laitan niistä uusia kuvia vaikka huomenna tai ylihuomenna.

Tulosuutisia sen verran, että olimme sunnuntaina Hyvinkäällä näyttelyssä Kristan sekä Annan koirien kanssa. Olin itse trimmannut Lunan ja se oli aika kamalassa karvassa. Sen iho näkyi pinkkinä läpi muutamien ylikasvaneiden haiventen seasta. Pohjavilla oli täysin pudonnut viime trimmauksen yhteydessä, eikä uutta kuulunut tai näkynyt :D Tuomari oli australialainen Diana Fenton, joka arvosteli urokset melko tiukasti. Vain yksi uros sai erin ja hootakin jaettiin useammalle koiralle. Lunaa ei kehässä juurikaan kiinnostanut kuin viereisen kehän koirat ja mä jännitin kehän laidalla, että tuleeko sieltä hoo vai tee. Mun järkytykseksi Luna sai erin ja voitti vielä junnuluokan ja sai SA:n. Ottamatta yhtäkää raviaskelta kehässä tai puhumattakaan sen karvasta! Urheasti Anna sen esitti, kiitos siitä! Ehkä se rauhoittuu joskus kymmenen vuoden päästä... Annan blogissa muutama kuva ja arvostelu. Krista oli toista kertaa vetskuissa ja ainoana vetskuna se oli ROP-vet. Sitä ei kiinnostanut yhtään kehässä oleminen, joka johtui varmasti juoksuista. Lopulta se oli PN-3. Loppukehiin ei sen kanssa jääty vaan kerrankin päästiin aikaisin kotiin. Olipas kiva ja kevyt näyttelyreissu! Kiitos Annalle seurasta :)