Kävin eilen trimmaamassa Ilonan kuosiin Tampereen näyttelyä varten. Ne kaikki kaks karvaa leikattiin :D Ei vaan, ihana trimmata tollasta koiraa, jossa ei tartte vuodattaa hikeä ja kyyneleitä. Ja kuten asiaan kuuluu, karvauksen jälkeen otetaan kuvia. Tässä siis Ilona (Kamunkorven Hilla-Ilona):

Saisko sen namin näin?

Vai näin?

Kelpaako tää?

Kerro mitä mun pitää!?

Jaa sä haluat mun seisovan?!

Yäks, lopeta se kuvaaminen, hermot menee!

Ilona on kyllä veikee pakkaus, yhtä älykäs kun äitinsä :D Ja sehän ei paljoa vaadi...

Ja loppuun Ilonan siskon Helmin (K. Hienohelma) terkut: