Vähän aikaa mietin, että tilitänkö koko stoorin vai tyydynkö toteamaan, että pennut syntyivät, mutta antaa nyt mennä koko rahan edestä. Odottelin Elvan synnytystä keskiviikkona aamuyöstä, ja kun neljältä yöllä ei ollut vieläkään tapahtunut mitään, päätin mennä pariksi tunniksi nukkumaan. Meillä Rohmu pitää huolen siitä, että aamuisin ei nukuta turhan pitkään, joten luotin jälleen kerran siihen. Heräsin jossain vaiheessa aamua epämääräisiin ääniin. Juoksin alakertaan katsomaan ja totesin, että juoksuinen Laku oli tunkenut itsensä Rohmun häkkiin! En kyllä tiedä millä ilveellä se oli tapahtunut, kun komeron portti oli kiinni. Siinä sitten ihmettelin näkyä ja mietin, että miksiköhän Laku ei ole vielä tappanut Rohmua. Johtuu ilmeisesti juoksuista, että se on pehmennyt :D Äkkiä toinen koira ulos ja toinen makuuhuoneeseen.

Sen jälkeen menin tarkastamaan Elvan tilanteen. Siellä se kököttää niin, että pentu roikkuu persuuksissa. Ripeästi pentulaatikolle ja irroittamaan isoa, isopäistä pentua, joka oli tulossa tietysti jalat edellä. Pentu oli jo vähän veltto ja tarvi melkoista hierontaa, ennen kun tokeni. Onneksi kuitenkin tokeni. Siinä vaiheessa huomasin, että Elva on jo synnyttänyt yhden pennun. Lähempi tarkastelu osoitti, että pennulla oli vatsa-aukile, eli osa suolista pullotti ikävästi ulkona. Ei muuta kun soitto isännälle, että nyt mä tarvin sun apua, mulla ei oo munaa lopettaa pentua (olis ehkä, jos olis ihan pakko, mutta ekana tietty yritin saada tuon tunteettomamman osapuolen siihen duuniin). Tällä välin oli tietysti jo lapsetkin heränneet ja yksi koirista oli pissannut hehtaarikuset lattialle, kun en ollut ehtinyt päästämään aamupissalle. Siinä sitten kusia korjaillessa pihaan ajaa ilmalämpöpumpun asentaja. Great!

Pientä säätöä koirien ja lasten kanssa, yhden pennun lopetus, toimiva ilmalämpöpumppu ja Elva on punnertanut maailmaan pari pentua lisää. Onneksi kaikki näiden kohdalla okei. Jossain vaiheessa saan tilanteen rauhoittumaan ja totean, että olen hereillä, en unessa. Koko aamu on tuntunut lähinnä siltä. Elvan synnytystahti hidastuu. Se pitää tunnin taukoa pentujen välissä. Lopulta seitsemän tunnin jälkeen pentulaatikossa on neljä poikaa ja yksi tyttö, sekä pilvenreunalla ensimmäisenä syntynyt vatsa-aukile-tyttö. Elva näyttää nukahtavan pentujensa kanssa ja mä ajattelin sen olevan sitten siinä. Salaa kuitenkin toivon, että jos vielä tulisi yksi yllärityttö :) Pesen koiran ja vaihdan aluset. Jätän sen nukkumaan pentujensa kanssa ja kaikki näyttää hyvälle. Reilun tunnin päästä palaan antamaan sille ruokaa. Siinä huomaan pienen pienet tassut pilkistävän äitinsä peräpäästä. Nyppään pennun irti, mutta liian myöhäistä. Siinä se oli, mun yllärityttö! Kaunis trikkimaskinen tyttö, mutta mä olin myöhässä. Synnytyskanavaan jumiin jäänyt viimeinen pentu oli jo kuollut mun saadessa sen ulos.

Kyllä otti koville! Onneksi Elvalle jäi viisi pentua, jotka voivat hyvin. Elva on ollut hyvä äiti ja hoitanut pennut hienosti ja tarkasti. Kaikilla on yön aikana paino noussut reippasti ja kaikki näyttää nyt hyvälle :) Tarinan opetus lienee se, että jos haluaa kasvattaa, ei kannata hankkia montaa koiraa, lapsia tai ilmalämpöpumppua. Ellei oo hyvät hermot :D :D

Pari kuvaa pennuista, otetaan lisää sitten, kun mamma vaikuttaa suostuvaisemmalta siihen:)

Muutama poika olisi vielä vailla harrastavaa kotia!