Viime sunnuntaina meillä kyläili Kristan K-pentue Pörriä lukuunottamatta eli mukana olivat Elva, Ossi ja Sulo. Porukalla oli silminnähden hauskaa ja menoa ja meininkiä riitti. Ekaks kakarat väsyttivät itsensä lumihangessa painimalla.

Vasemmalta Ossi, Elva ja Sulo

 

Pääasiassa meno oli tätä: Elva edellä, pojat perässä. Ihan niinkun jo pentuna:)

 

Ossin kirmausnäytteitä. Kiitos kuvista Yrjölän Kaleville.

Kun energia oli palanut pihalla, mentiin sisälle vähän rauhallisimmin mielin. Kokeiltiin pöydällä seisomista, katsottiin hampaat ja tehtiin pientä turkinkäsittelyanalyysiä. Kaikilla lapsukaisilla nimittäin oli aihetta trimmaukselle, joka oli mulle ehkä jopa vähän yllätys. Luovutusiässä kaikki olivat Ossia lukuunottamatta kovin sileän oloisia, varsinkin Sulosta kuvittelin jäävän ihan sileä. Mutta kivat parrat ja pulsarit porukka oli kasvattanut:) Ekaks pöytään tutustui Elva. Ei tuntunut missään, vaikka vähän korkealla oltiinkin. Muutaman kuvankin otin, ei mitään hurjaa näyttelyposeerausta, mutta seisoi se edes sekunnin paikallaan kun oikein kunnolla kiinni piti.

On muuten kovin äitinsä oloinen tyttö. Ja karvaakin riittävästi! Yleensähän koirista otetaan kuvia kun ne ovat siististi trimmattuja, mut mä haluun ottaa kuvia karvaisista itsensä juuri kastelleista koirista:)

Seuraavana käsittelyssä oli Sulo, jota ei olis voinut vähempää kiinnostaa mikään paikallaan seisominen. Vähänkö tylsää? No, seuraavassa liki-seisomiskuva :D

Sulolla on kyllä edelleen tosi tumma pää, olisin kuvitellut sen edes vähän haalistuvan, mutta se ei ole haalistunut pentuajasta yhtään. Ossi pää kun on haalistunut lähes kokonaan ruskeaksi, vain vähän mustaa siitä enää löytyy.

Ossi kokeili myöskin pöydällä seisomista, ihan hyvin tuloksin. Ei tarvinnut hirveästi hötkyillä. Ossi on tosiaan trimmauksen tarpeessa, mutta katsotaan kun jaksetaan :D

Kiva kun kävitte, otetaanhan keväämmällä uusiksi?

Kamunkorven T-pennuista silmätarkastuksessa kävi joulukuussa Teppo (kaikki OK) ja viime lauantaina Tyyne (yhtä ylimääräistä ripseä lukuunottamatta kaikki OK).

Muuten meillä on elo melko tasapaksua ja emäntäkin alkaa olemaan jo kovin kovin paksu. Siksi tää koneella istuminen ja kirjoittelu on vähän jäänyt. Agility jouduttiin jättämään vuodenvaihteessa kun ei enää pystynyt juoksemaan. Toivottavasti taas keväällä jatketaan. Onneksi metsästyskausi on parhaimmillaan, saavatpahan tytöt edes jotain aktivointia.