Nyt kun ajatus jo kulkee aavistuksen paremmin, haluan vielä kirjoittaa muutaman sanan Kamusta. Se on sen ansainnut. Kamu oli maailman paras kaveri ja ilman Kamua multa puuttuisi monta ystävää ja tärkeää asiaa elämässä. Se oli iso persoona, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Vielä puoli tuntia ennen kuolemaansa Kamu hepuloi iltalenkillä pylly maassa etujalat kauhoen, tapansa mukaan. Jotenkin olisin toivonut, että noin hieno koira lähtee jollain muulla tavalla, mutta Kamu piti huumorintajunsa loppuun asti. Muistojen lisäksi se jää elämään varoittavana esimerkkinä siitä, että ahneella on paskanen loppu.

Kaiken surun ja ikävän keskellä on ollut ihana huomata, kuinka myötätuntoista porukkaa koiraihmiset osaavat olla. Iso kiitos lohduttavista sanoista ja myötäelämisestä kaikille teille täällä blogissa, facebookissa ja muilla tavoilla lähestyneille. Kun rakas perheenjäsen on kuollut, sillä ei ole mitään merkitystä miksi se on kuollut. Se ei asiaa muuta. Ihminen on utelias eläin, joten kerrottakoon, että Kamu kuoli tukehtumalla makkaraan. Mitään ei ollut tehtävissä ja viikon takaisen kaamean illan tulen muistamaan aina.

Otin Kamusta kuvia kaksi päivää ennen kuolemaansa, kun aloitin trimmaamisen ja tarkoitus oli laittaa vähän ennen ja jälkeen kuvia. Nyt en kuitenkaan pysty edes avaamaan niitä kuvia, joten jääköön kuvien postaaminen jonnekin tulevaisuuteen. Pelkkä kirjoittaminenkin tuntuu pahalle ja kyyneleet virtaavat taas.

Ensi viikolla lupaan kirjoittaa mukavemmista asioista ja kuviakin olisi. Nyt niistä kirjoittaminen tuntuisi jotenkin lattealta.

Piti kirjoittaa mukavaa tarinaa eilisestä näyttelystä, mutta se vaihtuikin surullisiin uutisiin. Kamu lähti eilen koirien taivaaseen käsittämättömän epäonnisen tapaturman seurauksena. Olotila on järkyttynyt ja mulla on ihan kauhee ikävä.

Kamu 19.12.2001 - 13.5.2012

Enempään en nyt pysty.

Nyt olisi mahdollisuus päästä tutustumaan Mejäilyn (Metsästyskoirien jäljestämiskoe) saloihin! Järjestämme Mejä-päivän kaikille kasvateilleni toukokuussa 27. päivä sunnuntaina klo 11 alkaen Hämeenkyrössä Yrjölän perheen mailla. Osaavaa opastusta asiaan antaa Teukan ja Ossin isäntä Kalevi.

Mejästä voi lisää lukea vaikka Mäyräkoiraliiton sivuilta täältä.

Ilmoittautukaan tässä blogin kommentteihin tai sit sähköpostiin eija.viitanen@kolumbus.fi. Mahdollisimman suurta osallistujajoukkoa toivotaan :)

Teukka näyttää jäljestämisen mallia:

Välillä on niin mukavan keväistä ja välillä sataa räntää. Niinkun nytkin. Eilen oli ihanan keväinen päivä kun kylässä kävivät vakkarivieraat Elva (Kamunkorven Kapakkaruusu) ja Aimo. Elva starttasi uimakauden pellolle kertyneessä vesilätäkössä. Taisi siellä samassa lätäkössä uida Elvan kanssa myös yksi viisivuotias ihmislapsi... Mutta kivaa oli kaikilla :D

Molemmilla koirilla oli pomppufiilis ja asenne kohdillaan :D

Viikko sitten Mire lähti kotiinsa ja vieläkin lapset kyselee sen perään. Pääsiäisenä Mireä kävi kuitenkin vielä katsomassa iskä Ossi, joka tais tykätä tyttärestään kovastikin. Liekö vaikuttanut, että seuraavana päivänä huomasin, että Miren juoksu oli alkanut :)

Tytär ja isä :)

Ja kivaakin oli

Ennen kotiinlähtöä Mire pääsi juoksemaan vielä kaverinsa Henan (Kamunkorven Hertsikka) kanssa ja vähän piti näyttää kuka on kuka viikon eron jäljiltä. Hena reppana joutui katselemaan ihan hoomoilasena tämän typykän käskytystä :D

Komea Hena!

Viikko Miren kanssa oli kyllä kiva ja helppo! Ei voi muuta sanoa. Lisää kuvia koko viikosta löytyy täältä.

Viikko sitten olimme Rohmun kanssa näyttelyssä Ruovedellä. Tuomarilla oli kehässään harjoitusarvostelija ja tiukka linja. Rohmu oli ainoa luokassaan ja tuomari kehui sitä harjoittelijalle todella paljon. Ehdin jo mielessäni juhlimaan, että nyt tais olla Rohmun päivä. Mutta ei. Eri kyllä tuli, mutta ei sa:ta, kun kuulemaa rintakehän tilavuus sais vielä kasvaa. No höh. Tosi tyytyväisiä kuitenkin kehän jälkeen oltiin, kun arvostelu oli muilta osin melkoisen mainio :) Ja onhan se kapea ja solakka poika, ei sitä käy kiistämään. Jännin juttu oli ehkä se, että tuomari mittasi koiran 64,5 cm korkeaksi, kun mun kotimitalla se on ollut tähän asti 67 senttinen :D

Käykääs muuten katsomassa Ukon ja kumppaneiden blogista, kuinka Ukko (Kamunkorven Julma-Jussi) 10 kk vetää agilityä. Aika makeeta menoa!

Parsonyhdistyksen sivuilla on terveyskysely kaikille parsonin omistajille. Kyselyyn voi vastata joko omalla ja koiran nimellä tai halutessaan anonyymisti. Käykäähän mahdollisimman moni täyttämässä kysely omalta osaltanne! Sinne löytää tästä linkistä.

Loppuun vielä yks mun suosikkikuvista Mirestä ja Rohmusta:

Sunnuntaista lähtien meillä on ollut hoidossa Mire, Mirkku eli Kamunkorven Marenki-Mirkku. Mire on touhukas ja ah niin ihanan aktiivinen. Aktiivinen onneksi, sillä Rohmu kaipaa aktiivista seuraa. Meidän vanhukset eivät leiki Rohmun kanssa. Kamu leikki vielä silloin kun Rohmu oli pentu, mutta sen kasvettua äijäksi, ei enää leikitä. Laku leikkii aina välillä, mutta se nyt on sellasta, no miten sen nyt sanois, nahkahanskat kädessä valmiina menemään irroittamaan Laku Rohmun jalasta...

Mire ja Rompe on nujunnut pihassa aamusta iltaan. Mireä ei haittaa lainkaan se, että Rohmu paiskoo sitä mennen tullen vaan se näyttää jokseenkin nauttivan sellasesta. Ei ainakaan mikään herkkä typy. Muutenkin Mire on käyttäytynyt täällä tosi järkevästi ja hienosti :) Suunnittelin jo, että kun Mire tulee tänne hoitoon, saan sitten otettua kivoja keväisiä kuvia. No keväiset kuvat my ass! Tässä teille muutama ihanan keväinen kuva!

Näissä kohdissa oli jo maa näkyvissä ennen viime maanantain lumimyräkkää. Tänne satoi valehtelematta 15 senttiä lunta yhden päivän aikana. Se hyvä puoli tässä on, että koirat pysyy puhtaana :) Ja kaikki ne sulan paljastamat koiranp*skat hautautuivat taas jonnekin silmän (ja lasten vaatteiden...) ulottumattomiin.

Edustuskuvia on tarkoitus ottaa, kunhan saan Mireä vähän kynittyä. Siinä on muuten koira, jolla on enemmän karvaa kuin kenelläkään ikinä! Sen lisäksi, että Mirellä on isoisänsä (ja veljensä, kts. alempi postaus) päällyskarva, sillä on myös ihan tajuttoman paksu pohjavilla. Siis oikeesti! Miren omistajat ovat kyllä tehneet hyvää työtä nyppimällä sitä säännöllisesti ja hyvässä karvassa se oli tänne tullessakin. Mire on ilmoitettu toukokuun Tampereen näyttelyyn ja aikomus on saada se sinne edes jonkinlaiseen kuosiin. Tarkoitus on siis kyniä koirasta ihan kaikki lähtevä irti. Ja sitä lähtee. Ehkä se on loppuviikosta naku. Tai sitten ei.

Eilen meidän musta hirmu Laku täytti seitsemän vuotta!

Edellisessä lupasin kuvia Maunosta, joka myöskin kävi trimmattavana. Tässä niitä :)

Mauno ei oikein halunnut seistä, kun arvasi jo tilanteen kulun... Tässä siis ollaan meillä ja toimitus juuri alkamassa.

Ja näin komea poika Manesta sitten kuoriutui:

Pikkusen freesimmän näköinen nuoriherra :D

Meillä on vieraillut maaliskuun aikana paljon ihania vieraita :) On taas se aika vuodesta, kun karvat saa kyytiä.

Täällä on käynyt trimmattavana Tyyne. Tässä Tyynen ennen ja jälkeen poseeraukset:

Meillä kävi myös Tyynen poika Remu (K. Putki-Mies). Remun mukana oli isosisko Hertta, joka on mun eka kasvatti. Remua viimeisteltiin kesäkuntoon Hertan ihmetellessä touhua. Hertta on nimittäin sileäkarvainen, eikä ole koskaan nähnyt moista touhua :D

Hertta ja Remu

Ihana Hertta. Hertta on niin spesiaali tapaus. Sillä oli melkosen vaikea varhaislapsuus ja mä olen syöttänyt sitä pari sen ekaa viikkoa tuttipullolla. Tästä on siis jo yli viisi vuotta aikaa.

Komea Remu. Remun kyllä tarttis päästä näyttelyyn.

Hertan ja Remun vierailusta lisää kuvia galleriassa.

Remun jälkeen karvauksessa kävi Jekku (K. Muskotti-Masi). Jekkukin oli saanut vähän talvipuuhkaa ja hoidettiin poika kesäkuntoon.

Jekku pääsi vähän juoksemaan Rohmun kanssa:

Nää Rohmun ilmeet on kyllä niin hyviä...

Myös Jekusta on kasvanut varsin komea nuorimies.

Lisää kuvia Jekusta (ja Rohmusta) galleriassa.

Myös Jekun velipoika Mauno (K. Munkki-Mauno) kävi parturissa ja Manesta vasta karvaa lähtikin! Vaariinsa tullut :D Maunosta mulla ei valitettavasti oo kuvia, kun oli vähän liian pimeä mun kameralle. Toivottavasti Merja pian laittaa muutaman ennen ja jälkeen kuvan, niin saadaan tänne lisätä :)

Viikon päästä mulle tulee edellisten poikien sisko Mire viikoksi hoitoon. Täällä odotetaan jo innolla! Ihana päästä näkemään Mireä ihan kunnolla.

Tänään täyttää Kamunkorven N-pentue kaksi vuotta. Isot onnittelut Nupulle ja Liinalle. Tässä kuva Nupusta viime syksyltä.

Kamunkorven Nuppu Naminakki

Liinasta mulla ei oo yhtään tuoreita kuvia. Vink vink Saana! Toivoisin sellasta kivaa äiti-tytär poseerausta jossain upeissa maisemissa? Liinan omistaja Saana asuu Liinan ja Liinan äidin Ilonan (K. Hilla-Ilona) kanssa Pohjois-Norjassa. Kannattaa tutustua heidän blogiinsa, jos et sitä vielä ole tehnyt :)

Päivittelin hieman tuota kotisivu-osastoa, muutamia uusia kuvia ja koirat-sivu pääsi ajantasalle.

Paljon onnea Tyyne, Teukka, Teppo ja Eppu! Kamunkorven T-pentue täyttää tänään viisi vuotta :)

Tää sama kuva on täällä blogissa ollut aika monta kertaa, mutta laitetaanpa taas :) Eli Teet parin viikon iässä.

Eilen meillä kävi varsin odotettuja vieraita Torniosta. Sijoitustyttöseni Helga (K. Juhannusruusu) omistajineen kävivät kylässä. Helgasta on kasvanut oikein hieno koira ja innolla jäänkin odottamaan neidin edesottamuksia jatkossa :)

Helgalla ja Rohmulla oli kivaa:

Ja sitten luonnollisesti sen jälkeen kun Helga oli nypitty pohjavillalle ja se oli rymynnyt tunnin hangessa Rohmun kanssa juosten mm. auton alta about 20 kertaa, pestiin sitä vähän lumella ja otettiin edustuskuvia :D

Kaunis Helga. Perinyt Krista-mummunsa pohjavillan, eli sitä riitti ympäri koiran melko reilusti...

Helgalla on varsin tuttu ilme. Sukunsa näköinen.

Loput Helgakuvat täällä.

Tässä Helgan veli Eikka (K. Juntti-Einari) saunoo. Isänsä poika :D

Lopuksi vielä linkkivinkki, Krissen Heppa-blogissa (ja vähän ehkä Nekun ja Korpunkin) on kisa, jossa huippupalkinnot. Kannattaa käydä katsomassa :)

Oikein hyvää Ystävänpäivää kaikille Kamunkorven ystäville. Karvaisille ja vähemmän karvaisille :)

Nuppu (K. Nuppu Naminakki) potkukelkkailee

Tänään täyttää Kamunkorven ihanainen P-pentue kaksi vuotta!

Paljon onnea Luna, Ulpu, Bambu, Pete ja Remu!

Ja vuodatuksen tökkimisen takia, ei kuvia :(

Eilen matkasimme Lohjalle pentunäyttelyyn, jonne oli ilmoitettu viisi meikäläistä. Aamulla kävin hakemassa Lillin kaveriltani ja Tampereelta noukittiin vielä Ukko ja Tiina kyytin. Lohjalla odottikin sitten Napoleon, Dome ja Lempi. Lillihän ei ole koskaan ollut pentutapaamista lukuunottamatta missään koiratapahtumassa, eikä oikeastaan juuri muutenkaan ihmisten ilmoilla. Teki ainakin sille hyvää tää reissu :D

Isoissa pentupojissa esiintyivät peräperää Ukko (K. Julma-Jussi), Dome (K. Juppihippipunkkari) ja Napoleon (K. Laiska Lassi). Tunteet veljesten välillä kuumenivat hieman ennen kehää ja vähän jo jännittikin etukäteen, että miten päästään kehässä etenemään sulassa sovussa. Kehä oli nimittäin tosi pieni. Yllättävän hyvin se meni ja ihan hiljaa oltiin viime metreille asti. Itse esitin Ukkoa ja Ukko esiintyi varsin kehityskelpoisesti, mitän nyt vähän malttamattomuutta oli ilmassa :D Ukko oli ykkönen ja sai KP:n, Dome oli kakkonen, sai myöskin KP:n ja tuomari kehaisi tykkäävänsä sen tyypistä eniten, mutta tänään kuulemma Ukko käyttäytyi itsensä ykköseksi :) Napoleon koikkelehti kolmanneksi. Hieman oli askellajit hakusessa, mutta muuten niin ihanan avoin ja riemumielinen esiintyminen! Tää jätkä ei kyllä jätä ketään kylmäksi :D

Urospentujen voiton vei pikkupennuissa esiintynyt saksalaiskomistus, joka oli kyllä voittonsa ansainnut. Oikein kaunis poika!

Tyttöjen kehään jouduin repäsemään Lillin (K. Laiha Lissu) boksistaan hieman hätäseen ja alku menikin ihmetellessä. Pöydällä se mielisteli tuomaria ja oli vähän ihmeissään kuviosta. Hienosti se kuitenkin petrasi esiintymistään ja loppu meni jo mangustia leikkiessä, kun näyttelyhihna oli niin mielenkiintoinen kapistus. Välillä seistä tönötettiin ja vierellä ravattiin niin, että häntä vispas ympyrää. Ihana Lilli. Lillin perässä tuli Lempi (K. Leiskuva Lempi), jonka ensiesiintyminen kehässä oli loistava! Todella hyvää työtä Hanne! Lilli oli ykkönen ja sai KP:n, Lempiäkin kehuttiin, mutta tuomarin mielestä se tarvitsee vielä aikaa kehittyäkseen. Lopulta Lilli oli ROP-pentu. Tais olla sellanen vilpitön iloisuus (vai se laardikerros?) Lillin valtti tänään :)

Me esitettiin myös kasvattajaluokka, kun kerran siihen oli mahdollisuus. Arvostelu kuului seuraavasti : Kooltaan epätasainen ryhmä, muuten rotutyypillisä koiria. Kaikilla kaunisilmeiset päät ja erinomaiset karvanlaadut. Saatiin tällä hieman (!) eriko(ko)isella ryhmällä kuitenkin KP ja olimme ROP-kasvattaja :D Tuomarista jäi varsin positiivinen maku ja hän osasi perustella valintansa hyvin.

Ja sit kuvia! Kun itse pyörin kehässä, Ukon omistaja Tiina otti kuvia.

Ukko keskittyy

Dome kehässä

Napoleon osaa poseeraamisen taidon

Lempi kasvattajaluokan arvostelussa

Rop Lilli oikealla ja Vsp vasemmalla

Ulkona otettiin muutamia edustuskuvia:

Tässä koko porukka yhdes koos. Kahdenkymmenen asteen pakkanen sai koirat hieman nostelemaan tassujaan. Vasemmalta Dome, Lempi, Napoleon, Lilli ja Ukko.

Lisää kuvia päivästä täällä. Kiitos kaikille teille, oli todella kiva nähdä!

Krista viettää 9-vuotissyntymäpäiväänsä ulkoilun merkeissä :)

Muutaman viikon takainen kuva päivänsankarista

Tässä muorin tyttärenpoika Ukko, joka kävi kyläilemässä.

Ukon ote pitää!

Lauantaina lähdimme Turkkuseen yhdessä kepon sekä Kristan ja Rohmun kanssa. Näyttelypäivä piti sisällään hosumista, kiirettä, häsäämistä, säätämistä, tärinää ja jännitystä. Jopa kylmää hikeä. Paikalla kehänlaidalla olimme sopivasti muutama minuutti ennen kehään menoa. Esitin Mimin (K. Marsipaani-Miisu) junnuluokan tytöissä ja hienosti se menikin. Mimi esiintyi hyvin ja sai erin ollen lopulta luokkansa kolmas. Hyvä Mimi! Parin luokan ajan ehdin ihan kehää seuraamaankin, kunnes menin Kristan kanssa mummoilemaan veteraaniluokkaan. Gisse meni ja voitti kaikki nuorempansa ollen lopulta Rop-vet ja Vsp. Jee! Siinä ehtikin sitten tulla jo vähän hätää käteen, kun heti parsoneiden perään alkoi seisojat ja oli jättänyt Rohmun autoon odottamaan vuoroaan. Rohmun kanssa ehdimme takaisin juuri sopivasti niin, että saimme kävellä lähes suoraan kehään pokkaamaan eh:n.

Brittituomari David Shields tykkäsi vahvatekoisista koirista molemmissa roduissa. Krista ja Rohmu saivat todella hyvät arvostelut, mutta luulenpa, että kyseinen tuomari jakoi näitä upeita arvosteluja lähes kaikille koirille? Mimin arvostelussa muuten oli ihanasti, että Very pretty, but still workmanlike. Musta se oli tosi kuvaavasti sanottu. Rohmulle toivottiin lisää massaa ja etenkin rintakehää. No onhan se tollanen kuikka ja laiheliini :D

Päivän jännittävin hetki koettiin kotipihaan saavuttuamme, kun aloin kyselemään kepolta, että missä mun kameralaukku on. No, kepohan oli jättänyt sen Turkuun! Repussa oli mun kamera kaikkine osineen, koirien paperit sun muut lippulaput + paljon muuta tärkeää. Hieman hikoilutti, ennenkun saatiin langanpäähän ihminen, joka osasi kertoa repun olevan tallessa. Tällä hetkellä se odottaa mua Ylöjärven postissa, kun aivan ihana ihminen Maskun erä ja koira -nimisestä liikkeestä postitti sen meille takaisin. Kiitos! Eli sattuneesta syystä ei kuvamateriaalia saatavilla tähän kohtaan :)

Parin viikon päästä karavaani kulkee Lohjalle pentunäyttelyyn! Näyttää siellä meidän klaanin lisäksi olevan yksi muukin koira :D